Heti Wieniin päästyäni olo piristyi kummasti Itävallan raikkaasta vuoristoilmasta. Wienin kenttä timantti- ja hifikauppoineen vaikutti suhteellisen ylelliselta Helsinkiin verrattuna. Tosin se oli pienempi ja käveltävä matka paljon lyhyempi kuin mitä piirrokset ja hypetykset antoivat olettaa. Opasteet olivat selkeät ja löysin tieni portille A1 hyvinkin nopeasti. Koska vaihtoaikaa oli vähän menin suoraan check-iniin enkä jäänyt ihmettelemään kauppoja. Paluumatkalla on enemman aikaa siihen.

EU-passin omistaminen näkyy olevan melkoinen onnenpotku, sillä suurin osa virkailijoista tyytyy vain vilkaisemaan sitä. Edessä jonottava puolalainen sai kertoa matkansa tarkoituksen, keston, ja Australiassa olevien ystäviensä määrän sekä selittämään miksi käsinkirjoitetun passin eräs numero kakkonen oli keskeltä liian paksu. "What happened here, what is this correction?" kysyi virkailija, jonka tehtävänä oli ohjata ihmiset oikeaan check-in jonoon. "Portsarin" eduksi mainittakoon, että tämä palautti etuilevat saksalaiset ja itävaltalaiset tehokkaasti takaisin jonon hännille.